HELSINGISSÄ hintakuilu kalleimpien ja halvimpien asuntojen välillä kasvoi 2000-luvulla. Asuntojen keskineliöhinnat ovat nousseet Helsingissä tasaisesti, mutta hintojen kehityksessä on ollut suuria alueellisia eroja.
Helsingin kalleimman postinumeroalueen eli Kaivopuisto-Ullanlinnan ja halvimman eli Jakomäki-Alppikylän neliöhintojen välinen ero oli 2000-luvun alussa 2 078 euroa, mutta vuonna 2019 ero oli noussut 6 506 euroon.
Kaivopuisto-Ullanlinnan postinumeroalueella asuntojen keskineliöhinta on myös noussut eniten kaikista Helsingin postinumeroalueista: 2000-luvun alusta 5 213 eurolla. Vuonna 2019 alueen keskineliöhinta oli 8 525 euroa.
Lähes yhtä paljon asuntojen keskineliöhinta on noussut Kaartinkaupungin ja Eira-Hernesaaren alueilla. Helsinkiläisen asunnon keskineliöhinta oli 4 323 euroa vuonna 2019.
Hintojen kehitys selviää Helsingin kaupungin teettämästä Asuntojen hintojen ja vuokrien vuosijulkaisu 2019 -raportista, jossa tarkasteltiin asuntojen hintoja ja vuokria Helsingissä vuositasolla. Raportin aineisto on kerätty pääasiassa Tilastokeskuksen asumistilastoista.
PIENIN muutos asuntojen hinnoissa on ollut raportin mukaan Jakomäki-Alppikylän ja Kontula-Vesalan postinumeroalueilla, joissa kasvu vuodesta 2000 on jäänyt tuhannen euron alle kummassakin. Jakomäki-Alppikylän asuntojen keskineliöhinta on noussut vuosien 2000–2019 välillä 785 euroa ja puolestaan Kontula-Vesalan postinumeroalueella 992 euroa.
Jakomäki-Alppikylän alueella asuntojen keskineliöhinta on jäänyt koko 2000-luvun ajan muun kaupungin kehityksestä, ja postinumeroalueelta löytyvätkin Helsingin edullisimmat asunnot. Alueen keskineliöhinta on 2 037 euroa neliötä kohti.
Helsingin hintatason sijaan Jakomäki-Alppikylän asuntojen hinnat vertautuvat raportin mukaan pikemminkin Naantalin ja Nurmijärven hintatasoon.
HELSINKI jaettiin raportissa asuntojen hinnan mukaan neljään kalleusalueeseen. Kalleimpaan eli alueeseen 1 kuuluvat kantakaupungin arvoalueet ja halvimpaan eli alueeseen 4 keskustasta kauimpana olevat alueet.
Eritysesti 2010-luvulla kalleusalue 1 on kasvattanut kaulaa muihin alueisiin. Vuonna 2019 alueen keskineliöhinta oli 4 438 euroa korkeampi kuin alueella 4.
Kalleusalueen 2 hintataso on lähellä koko kaupungin keskiarvoa, vaikka senkin keskineliöhintojen ero on kasvattanut eroa kaupungin keskiarvoon nähden 2010-luvulla.
Tätä ovat vauhdittaneet muun muassa alueella nopeasti kasvavat uudet alueet, kuten Jätkäsaari ja Kalasatama, raportissa kerrotaan.
KALLIS hintataso on levinnyt myös maantieteellisesti, kertoo raportin tehnyt tutkija Reetta Marttinen, joka työskentelee Helsingin kaupungin asuminen -yksikössä. Asunnot eivät ole kalliita enää vain kantakaupungin arvoalueilla vaan hinnat ovat nousseet myös keskustan lähellä olevilla alueilla, kuten Kalliossa, Sörnäisissä ja Vallilassa.
Syynä on Marttisen mukaan gentrifikaatio eli keskiluokkaistuminen. Gentrifikaation myötä asuntojen hinnat kallistuvat, kun keskiluokkaa alkaa muuttaa sellaisille perinteisille työväenluokan asuinalueille, jotka ovat usein keskustan tuntumassa.
”Tämä näkyy hyvin esimerkiksi Vallilan alueen hintojen nousuna”, Marttinen kertoo.
Hintojen nousun seurauksena ihmiset, jotka ovat aiemmin asuneet alueella, saattavat joutua muuttamaan pois halvemman asumisen perässä. Näin yksittäisille asuinalueille saattaa Marttisen mukaan kasautua erilaisia ongelmia.
”Tietenkin on toivottavaa, että näin ei kävisi eikä ihmisten tarvitsi muuttaa kotoaan tulotasonsa takia.”
Hintatason nousu vaikuttaa myös vuokramarkkinaan, kun asuntojen hinnannousu päätyy vähitellen myös asuntojen vapaisiin vuokriin. Vuokrien nousu on tosin Marttisen mukaan hitaampaa sen vuoksi, että vuokranmuutokset eivät tapahdu samaan tapaan dynaamisesti kuin asuntokaupassa hinnan nostaminen.
MARTTISEN mukaan toistaiseksi ei ole näkyvillä muutosta, jonka myötä asuntojen hinnat lähtisivät laskuun.
”Se edellyttäisi jotain asuntomarkkinoiden ulkopuolista tapahtumaa. Vuoden 2008 finanssikriisikään ei laskenut asuntojen hintoja vaan aiheutti hintojen tasaumaa kalleimmilla alueilla, ja sekin oli vain väliaikaista”, hän kertoo.
Raportin mukaan on epätodennäköistä, että koronavirusepidemialla olisi pitkäaikaisia vaikutuksia asuntojen hintatasoon Helsingissä, jos koronakriisiä ei seuraa pidempi taantuma.
TALOTYYPEISSÄ asuntojen hinnat ovat nousseet eniten kerrostaloissa, joissa hinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet 2000-luvun aikana. Rivitaloissa hintojen nousu on ollut huomattavasti maltillisempaa.
Yksiöiden keskineliöhinta kasvoi kovemman kysynnän takia nopeammin kuin suurempien asuntojen. Kalleimmat kauppahinnat olivat raportin mukaan vuonna 2019 yksiöissä, joissa neliö maksoi Helsingissä keskimäärin 6 288 euroa. Kaksiot ja kolmiot tai sitä suuremmat asunnot olivat lähes kaksituhatta euroa edullisemmat neliöltä.
Pienet kerrostaloasunnot tekevät kauppansa, koska helsinkiläiset ja Helsinkiin muuttavat ovat yleisimmin nuoria ihmisiä, joilla on opiskelun ja työuran alkuvaiheen pienempien tulojen takia vähemmän varallisuutta kuin vanhemmilla ikäluokilla.
Vaikka yksiöiden neliöhinta onkin kallein, pienempien asunnon kokonaismyyntihinta jää pienemmäksi kuin suuremmassa asunnossa. Pienemmät asunnot ovat siksi suurempia suositumpia ensiasuntojen kaupassa, raportissa kerrotaan.
Pienten asuntojen suosio vahvistaa hinnannousua kalleusalueilla 1 ja 2, koska pienten asuntojen kanta keskittyy näille alueille. Alueilla 3 ja 4 asunnot ovat suurempia.
KALLEIMPIEN asuinalueiden kysyntäpaine on kova. Alueiden houkuttelevuutta on haastava tasata, sillä Marttisen mukaan jokaisen alueen vetovoima perustuu eri tekijöihin, eikä niitä voi kopioida toiselle alueelle.
”Esimerkiksi Kalasatama ja Ullanlinna houkuttelevat ihmisiä eri syistä. Ei riitä, että vain rakennetaan uutta. Pitää keskittyä muihinkin vetovoimatekijöihin”, hän toteaa.
”Toisaalta ei ole välttämättä myöskään kannattavaa tavoitella sitä, että kaikkialla on korkea hintataso.”